Otsikko on italiaa ja tarkoittaa kuolema Venetsiassa. Thomas Mann on kirjoittanut samannimisen kirjan, mistä blogin nimi juolahti mieleeni. En tiedä, mistä kirja kertoo. En ole lukenut sitä, koska Thomas Mannin nimi kuulostaa saksalaiselta, enkä pidä saksalaisista. Pidän italialaisista, jotka ovat kasvoiltaan kapeampia ja  kauniimpia kuin espanjalaiset. Espanjalaiset ovat kuitenkin enemmän pantavan näköisiä kuin italialaiset, koska heissä on lihaa.

En aio tappaa itseäni Venetsiassa, en ainakaan vielä. Mutta jos tarpeeni kuolla kasvaa riittävän suureksi, tapan itseni mieluummin Venetsiassa kuin suomalaisella pääradalla. Rationaalisen, tasapainoisen ja psykologisilla testeillä valitun veturinkuljettajan on vaikeampi kestää itsemurha kuin irrationaalisen italialaisen. Rationaalisen pohjoismaisuuden hinta on elämän ja kuoleman pelko.

Miksikö tappaisin itseni? Koska minut jätettiin seitsemän kuukautta sitten, eikä minulla ole ammattia tai rahaa. Olen luuseri, eikä luusereilla ole oikeutta elää. 

On kuitenkin eräs näkökulma, joka on huomioitava. Jatkoajassa  - kiekkofoorumin vapaassa keskustelussa - joku kysyi, miksi itsemurhat tehdään mielikuvituksettomasti. Se on aivan helvetin hyvä kysymys! Jos ei halua elää mutta pystyy toimimaan, niin eikö kannattaisi hyödyntää se voima, jonka elämän arvottomuudesta voi imeä? Kuolemaa tahtova ihminen voi kävellä pelotta läpi Afrikan ja nähdä nälkäkuolemat, savannin aavan, joen ylle kumartuvat gnuut ja niitä jahtaavat leijonat. "Vapaana elää ken voi kuolla".

Minulla on siis vielä syy elää. Tarvitsen vain rahaa suunnitelmaani varten. Mistä saisin sitä? Mistä luuserit saavat töitä?